Kiinnostuin australianlabradoodlesta luettuani aikoinaan lehdestä jutun Vainikaisten koirista. Tuolloin koiranhankinta ei kuitenkaan tullut kysymykseen, mutta asia jä mieleen hautumaan. Vuosia myöhemmin elämäntilanne oli jo erilainen, ja lapsen koirahaave nosti myös itselleni koirakuumeen. Halusimme koiran ennen kaikkea seuraksi ja lenkkikaveriksi. Meillä oli aluksi hieman ristiriitaisia toiveita, sillä halusimme hieman pörröisen, mutta turkin kannalta helppohoitoisen koiran. Koska ehdoton kriteeri oli allergiaystävällisyys, jouduimme luopumaan tuosta helppohoitoisuudesta. Halusin myös, että koiran kasvattaja löytyy mahdollisimman läheltä omaa asuinpaikkakuntaa. Näistä lähtökohdista sekä koirarotutestien ja nettisivujen selailun jälkeen löysimmekin pian tiemme Vainikaisten koiraesittelyyn Teamsissä, ja sille tielle jäimme. Seitsenviikkoinen Ankkalinnan Leenu eli Nelli saapui perheeseemme alkuvuodesta 2023.
Käsitykseni mukaan Nelli on aika tyypillinen rotunsa edustaja: sosiaalinen, leikkisä ja ihmisläheinen. Saimme kasvattajan mukaan pennun pentueen vilkkaimmasta päästä, ja rohkeaksi ja sosiaaliseksi Nelli onkin osoittautunut. Reilun kahden vuoden ikäisenä Nelli haluaisi edelleen usein innokkaasti päästä tutustumaan muihin koiriin ja vastaantuleviin ihmisiin, mutta osaa myös hyvin rauhoittua. Kotona yksi ollessaan Nelli on rauhallinen eikä taida itsestään juuri ääntä pitää. Kotiväen ollessa paikalla on välillä tarpeen ilmoittaa ulkoa kuuluvista äänistä ja epäilyttävistä liikkeistä ikkunan toisella puolella. Nelli on hyvin ihmisläheinen ja hakeutuu mielellään ihmisen viereen oleskelemaan. Kehut ja rapsutukset toimivatkin hyvin herkkujen lisäksi Nellin motivoimisessa. Olemme ruokkineet Nelliä kasvattajan ohjeiden mukaisesti, ja Nelli on pysynyt tähän saakka terveenä. Nellin turkki on kihara fleece, ja turkinhoidossa on ollut eniten opettelemista, mutta siihen on nyt oma tapa löytynyt, ja trimmaustakin jo opetellaan kotosalla. Vainikaisten kanssa toimiminen on ollut alusta alkaen välitöntä ja vaivatonta. Jonotuslistalle ilmoittauduttuamme pääsimme seuraamaan Carelian karvakuonojen Facebook-ryhmässä jo aiempien pentueiden kasvua ja kasvattamista. Kun oman pennun saaminen lähestyi, Vainikaiset järjestivät pentueen perheille Teams- tapaamisia, jotka olivat hyvää valmistautumista pennun tuloon. Vainikaiset perustivat pentueelle myös oman WA-ryhmän, jossa viestittelimme perheiden kesken erityisesti ensimmäisen vuoden aikana niin kuulumisista, kokemuksista kuin hoito-ohjeistakin.
Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta koiranpennun kasvattamisesta. Saimme Vainikaisilta hyvät ohjeet erityisesti ruokintaan, turkin ja korvien hoitoon sekä kynsien leikkaamiseen ja myös paljon vinkkejä koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Niillä ohjeilla pääsi alkuun ja hyvin on pärjännyt, kun on Nellin kanssa touhunnut. Tiina on ollut koko ajan ryhmäkeskusteluissamme mukana ja reagoinut tarpeen mukaan nopeasti kysymyksiin. Kasvattajan tukea on siis saanut aina ihan oman tarpeen mukaan. Nellistä on tullut meille tärkeä perheenjäsen. Mikäli rotu kiinnostaa, niin Nelliin voi käydä meillä tutustumassa.
Eija, Kuopio