Tarinamme australianlabradoodle-rodun kanssa alkoi siitä, että minä, Tiina, aloin haaveilla koirasta seurakseni metsälenkeille. Olen aina ollut allerginen eläimille, eikä minulla ollut aikaisemmin ollut lemmikkejä. Pennusta haaveillessani törmäsin googlessa tähän rotuun, joka kuulosti satumaisen ihanalta. Allergiaystävällinen, ensimmäiseksi koiraksi sopiva, ihmisen paras ystävä, söpö, ei lähde karvaa, kaikki vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Perheeni ei ollut innostunut koirahankkeestani mutta suostui lähtemään kanssani Hankoon tutustumaan rotuun. Uskomatonta kyllä, koirat olivat juuri niin hienoja kuin rotukuvaus antoi ymmärtää, ja vieläkin ihanampia ja söpömpiä. Ihastuimme doodleihin, ja onneksemme pääsimme jonoon Sessanille. Pentua jonotimme lähes vuoden, ja saimme Kukka-koiramme vihdoin vuonna 2015.
Miten meistä sitten tuli kasvattajia? Koko homma sai alkunsa vitsistä, joka jäi kytemään mieliimme, ja koko tuttavapiirimme hämmästykseksi ryhdyimme toimeen vuonna 2018. Pääsimme Sessanin mentoroitaviksi. Nämä uraauurtavat kasvattajat opastivat meitä kädestä pitäen kaikessa, mitä tarvitsimme päästäksemme alkuun, mistä olemme heille ikuisesti kiitollisia. Aluksi hankimme kolme erilinjaista jalostusnarttua, ja ensimmäiset pentueet meille tuli vuonna 2020. Aloitimme varsin vauhdikkaasti: meille tuli yhtä aikaa kaksi isoa pentuetta, yhteensä 17 pentua. Selvisimme urakasta kunnialla, ja joka vuosi meillä on ollut useampi pentue.
Kasvatamme siis puolisoni Pasin kanssa yhdessä, ja aikuiset lapsemme ovat touhussa mukana. Kasvattaminen on tuonut elämäämme aivan uuden ulottuvuuden. Olemme kumpikin ammatiltamme opettajia, ja kasvattaminen tuo työlle mukavaa vastapainoa. Niin isojen koirien kuin pentujenkin kanssa puuhaaminen on meille sydämen asia. Myös asiakkaamme ovat meille tärkeitä, ja monista pentuperheistä on tullut ystäviämme. Toki kasvattaminen on välillä raskastakin. Välillä täytyy valvoa öisin, pentulaa joutuu siivoamaan useita kertoja päivässä, pesukonetta täytyy pyörittää ympäri vuorokauden, ja välillä pentujen tai emäkoiran vointi huolettaa ja stressaa. Vaakakupissa painavat kuitenkin hyvät puolet. Miten tyytyväisiä pennut ovat, kun kaikki on hyvin. Miten onnellisia emät ovat pennuistaan. Miten ihanaa on leikkiä pentujen kanssa pentulassa ja ulkona. Ja ennen kaikkea miten hyvältä tuntuu, kun pitkään koirasta haaveilleet asiakkaat saavat oman pennun syliinsä.